keskiviikko 28. toukokuuta 2014

PIENIÄ KYLPPÄRIVASTUKSIA



Kehuskelin aiemmin, että kylppäriremppa on sujunut hienosti ja niin onkin. Ei kuitenkaan täysin vastuksetta.
Ostaessani asunnon, edellinen asukas vakuutteli, ettei ole havainnut kylpyhuoneessa mitään kosteuteen viittavaa. En hätäpäissäni siis alkanut tekemään homeremonttia, vaan halusin saattaa kylppärin uuteen uskoon ENNEN kuin jotain ilmenisi. Rakenteet ja vesieristeet kun olivat vanhentuneet aikapäiviä sitten.

Kylpyhuoneen laatoitus purkaessa, löytyi alta yllätys. Suihkunurkan alla olevat kipsilevyt oli päällystetty muovilla (joka oli tietenkin vuotanut läpi) ja lopputuloksena oli hyvin kastunutta levyä ja niiden alla kunnolla homehtunutta runkorakennetta. Remppamies kehotti minua kiittämään onneani, että olin päättänyt rempata kylppärin saman tien. Kiitin.





Vaurioista päästiin onneksi hyvin eroon purkamalla seinät ja rakenteet homeisin ja kostunein osin. Lattiassa oli myös hieman kosteutta. Tila kuivattiin kolmen päivän ajan täysillä huutavan lattialämmityksen avulla  ja saatiin kuivaksi.


Toinen mielenkiintoinen prosessi kylpyhuoneessa oli väliseinän rakennus suihkun ja kuravaatteiden säilytystilan välille. Suihkuhan oli aiemmin jaettu käännettävällä suihkuseinällä muusta tilasta. Myin seinän heti alussa, koska se päästi vedet alitseen toiselle puolelle kylppäriä ja sellaista ratkaisua en tilaan kaivannut.




Suihku seinän takana, lavuaarin tilalle tulee kura"eteinen".



Ostin innoissani Värisilmän varastomyynnistä ison läjän lasitiiliä, kun sain ihan mitättömällä hinnalla. En ole lasitiiliseinien suurimpia faneja, mutta mahdollisuus tehdä seinä 70 eurolla houkutti niin paljon, että suostuin tinkimään maustani.



Kun seinää alettiin suunnittelemaan remppamiehen kanssa hän kertoi, että tiilien väliin tarvitaan asennuspalat (löytyi ja hain 75 eurolla) ja sen lisäksi alumiinikehikko seinän ympärille. Aloin etsimään alumiinikehikkoa. Kävin kahden kaupungin rautakaupat läpi ja kaikista löytyi Vitrean kehikko, hinta vaihteli 300-500 euron välillä! Olin aivan järkyttynyt. Mieleeni ei ollut piipahtanutkaan, että 1,5 kiloa alumiinia voisi maksaa satoja euroja. Pyörsin äkkiä suunnitelmani ympäri.

Päätin myydä lasitiilet pois (on muuten myymättä vieläkin), palautin asennuspalat liikkeeseen (ottivat onneksi takaisin) ja tilasin paikalle kiinteän lasiseinän netraudasta. Kun olin tämän ratkaisun impulsiivisesti tehnyt, kuulin yhdeltä tuttavalta, että Prismasta olisi saanut kehyksiä alle satasen hintaan. Sen summan olisin hyvin voinut seinään investoida tiilien ja asennuspalojen lisäksi. Mutta en jaksanut enää perua lasiseinän tilausta.

 Lasiseinä tuli nyt suunnilleen saman hintaiseksi kuin lasitiiliseinä olisi kaikin osin tullut -yhtenäisen lasiseinän kanssa tosin säästän työmiehen tuntitaksat, mitä olisi mennyt tiilien pinoamiseen. Nyt minulla on siis lasiseinä pihalla ja 72 lasitiiltä eteisessä.

LAIHIALAINEN LATTIAPALAPELI



Keittiön lattia oli yksi välttämätön projekti asunnossa. Kerroin taustoista jo aiemmin blogissa.

Keittiön vanha parketti oli liimattu betoniin ja sitä ei ollut kohdissa, mistä kaapit oli poistettu. Jotta koko keittiön alan lattiasta saataisiin kattavasti tasainen, lattialle tuli tehdä jotain. Oli selvää, etten lähtisi repimään tammiparketin paloja yksitellen irti, jos se vain suinkin olisi vältettävissä. Työmäärä olisi ollut järjetön, eikä lopputuloskaan välttämättä tasainen.

K-Raudassa törmäsin poistolaminaatteihin, jotka maksoivat 5e laatikko. Ajattelin, että voisin hyvin kokeilla laminaattia lattian tasoitteena. Sen päälle voisin sitten laittaa muovimaton tai maalata pinnan Betoluxilla. Jos tasoiteidea epäonnistuisi, budjettini ei ainakaan kaatuisi siihen. Ostin kolme laatikkoa (ja sain kaupan päälle yhden irrallisen palan varastosta) 15 euron yhteishintaan. 

Ennen laminaatin laittoa lattian aukot tuli täyttää siten, että ne olisivat suunnilleen samassa tasassa vanhan parketin kanssa. Se tehtiin isäni kanssa kierrätetyllä luontaistuotetehtaan pakkausvanerilla. Palapelihommaa.




Vanereiden ja vanhan parketin päälle tuli pehmustemuovi estämään kolinaa tai jotain muuta mystistä. Minä tai isäni ei oltu kumpikaan kokeilleet laminointia aiemmin, mutta hyvinhän se sujui. Loogista hommaa, tehty tee-se-itse-tunarille helpoksi. Laminaattimäärä oli mitoitettu Laihialaisittain: laminaattia jäi yli 3cm suikale viimeisen rivin laminaattien reunasta. K-Raudan myyjän varastosta kaivama yksi irrallinen pala oli siis aika olennainen tässä projektissa!





Homma sujui sukkelasti ja lattiasta tuli oikeasti hyvin tasainen, parempi kuin olin osannut toivoakaan! Rautakaupasta oli aiemmin ehdotettu lattiaan juoksevaa ja kovettuvaa tasoitetta, jonka hinnaksi tuolle alalle olisi tullut noin 150e. Säästin tällä laminaatti-idealla siis melkoisen summan rahaa ja ehkä hermojakin. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

KYLPPÄRIHOMMIA vol 2

Kylppäriin otin tekemään töitä ammattilaiset. Oli selvää,, että purkamisen lisäksi en siinä kohteessa koskisi itse muualle. En olisi osannut, enkä olisi saanut kylpyhuonetta varmaan koskaan valmiiksi.

Pyysin alunperin remppatarjouksia kodinremontit.fi -palvelussa. Tarjoukset vaihtelivat noin 3000-9000 euron välillä. Otin yhteyttä sieltä kolmeen firmaan, joiden kanssa sovin käynnin asunnollani. Yksi firma teki ilmoittamatta oharit tapaamisesta, toinen tekstasi 10 minuttia ennen sovittua aikaa, ettei tule paikalle. Kolmas firma kävi tutustumassa ihan huolella ja lupasivat tarjouksen seuraavalle viikolle keskiviikoksi. Torstaina soitin ja kysyin missä tarjous viipyy, luvattiin sitten maanantaiksi. Ei ole tullut vieläkään, enkä ole soitellut perään. Usean kuukauden maanantait tuossa on menneet jo välissä.... Odotan tosin yhä yhden ison urakoitsijan tarjousta kylppärirempasta edelliseen kotiinkin! Sen piti tulla postitse syyskuun toisella viikolla vuonna 2009.

En tajua rakennusalojen asiakaspalvelun tasoa ollenkaan! On joukossa toki hyviäkin, mutta jostain ihmeen syystä töitä tuntuu riittävän myös firmoilla, joilla ei ole hajuakaan asiakaspalvelusta. Kumma yritysalue! Tämä kaverini vinkkaama paikallinen firma, joka on nyt ollut kämpälläni hommissa, lupasi itse hoitaa kylppäriin paikalle putkimiehen ja sähkärin. Olin huojentunut! Ei olisi kiinnostanut tippaakaan sopia aikatauluja, jotka eivät kuitenkaan olisi pitäneet ja kuunnella duunareiden katteettomia lupauksia. Pestaamani firma on muutenkin toiminut hyvin ja tekijät olleet paikalla, kun on pitänytkin. Remppafirman jälki on ollut siistiä. Toki pölyä on tullut kämppään aika paljon, mutta oikeasti ei mitään valitettavaa. Roskat on viety hyvin pois ja jäljet aina siivottu. Laatoitus on tehty huolella ja pinnat ovat tasaisia sekä tyylikkäitä. Näissä kuvissa seinät osittain vasta valmiina, mutta todellisuudessa lattiakin on jo valmis ja saumattu. Siitä sitten taas myöhemmin, kunhan saan kuvatuksi.


Pohdin kylpyhuoneen pintamateriaaleja ja ilmettä pitkään. Remppafirmoilta kyselin suostuisivatko he tekemään kokonaan betonipintaisen kylppärin, en löytänyt yhtään firmaa, joka sen olisi suostunut remppakohteeseen tekemään. Asun ilmeisesti liian maalla ja täällä ei tehdä muuta kuin laatoitettuja klassikkoja...Kaakeleiksi olisin halunnut punaista ja petroolia, ehkä poltettua oranssiakin. Mutta ne olivat kaamean kalliita, harvinaisemmat värit maksaa. Lattiaan pohdin 8-kulmaisia kaakeleita, niissäkin hinta paukautti minut realistiselle alustalle takaisin ihan peruskymppeihin.

Paikallisen Värisilmän muuttomyynnistä löysin sattumalta 13 neliön erän vedenvihreitä laattoja 5e/neliö ja ne ostin aikailematta (ja ajattelematta)! Sen jälkeen sitten alkoikin suurempi pähkäily, kun kylpyhuoneen jäljellä olevat 9 neliötä piti saada sellaisiksi, että sopisivat tuon vedenvihreän kanssa yhteen. Mietin osittaista puupanelointia seiniin, punaista turkkipeltiä ja vaikka mitä. Lopulta kyllästyin pohtimiseen ja menin Laattapisteeseen hakemaan malleja kaakeleista ja hylkäsin kaikki luovemmat ideat.




Olin aina ajatellut, että kylpyhuoneeseen voi tulla melkein mitä vain, kunhan ei 90-luvun marmoripintaisia laattoja tai 2010-luvun kiiltävää valkoista. Tai mitään ruskeaa. Laattapisteellä totesin, että vedenvihreän (kuvassa ylhäällä) kanssa kävi yhteen ehdottomasti parhaiten ruskeat ja siniset sävyt. Jos en inhoaisi ruskeaa, olisin ottanut kaveriksi tuon ison laatan kuvassa ja oikean yläkulman samanlaisen kymppikympin. Ja tosissani niitä siis mietinkin. Mutta...inhoan ruskeaa. Ja pähkäily jatkui.

Lopulta remppafirma ilmoitti vähän yllättäin, että alkavat laatoittamaan seuraavana päivänä. Hätäpäissäni päädyin paikallisen Värisilmän palveluun ja tilasin valkoiset ja mustat italialaiset kymppikymppilaatat, joita molempia tulisi sekä lattiaan, että seiniin. Itselleni tyypilliseen tapaan tein spontaanin ja ajattelemattoman ratkaisun laattavalinnan kanssa, kun kyllästyin etsimiseen ja ajattelin, että pakko vaan saada jotain. Laatat olivat turhan kalliit budjettiini nähden, mutta onneksi vedenvihreiden mitätön hinta hieman kompensoi tätä hävikkiä! Jälkikäteen ajatellen vain järjetön ratkaisu, koska nämä laatat sitten jo olivatkin lähes yhtä kalliita kuin kirkkaan väriset tai kulmikkaat olisivat olleet...



Kylppärityöt ovat onneksi edenneet omalla painollaan ilman minua. Vaikka omat remonttihommat ovat tökkineet ja junnanneet aivan liikaa paikoillaan, on ilo, että asunnolla silti tapahtuu koko ajan jotain! Pohjatyöt menivät nopeasti, vaikka seinistä löytyi aika pahat kosteusvauriot (laitan siitä eri postauksen). Laatoitus on ollut sen sijaan hitaampaa kuin oletin, ilmeisesti firmalla on joku toinen projekti toisaalla samaan aikaan. Valkoisia laattoja piti ensin odotella kaksi laatikollista lisää ja sen jälkeen mustia vielä yksi laatikollinen, mikä on vienyt itse työn lisäksi oman aikansa.



Aloin jossain vaiheessa pelätä, että en tykkäisikään vedenvihreästä, mutta sitten kun se oli seinässä, ilahduin kyllä positiivisesti. Mielestäni pinta on mielenkiintoinen!Tasaisen musta ja tasaisen valkoinen laatta hieman rauhoittavat tuota vihreän kirjavampaa ilmettä.









maanantai 5. toukokuuta 2014

NO SITÄ PUNAISTA!

Kyllä sitä punaista alkaa jo nyt näkymään. Pienissä erissä siellä sun täällä.

Vessaan ostin valaistut peilit Prisman poistohyllystä -30%. Poistin seinältä edellisen asukkaan asentamat lampetit ja näistä oli jäänyt melkoiset jäljet maalipintaan. Jäljet sai peitettyä kahdella peilillä kokonaan. Peilit saatiin nyt vihdoin asennettua seinälle ja sähkäri kävi laittamassa sähkövedot samalla, kun lisäsi kuivausrummulle pistorasian.




Pienet maalausprojektit ovat edistyneet kaikkien isompien remppahommien ohessa. Punainen projekti on Makuuhuone 2:een Lapsi B:n käyttöön tuleva parvisänky. Ostin sängyn paikalliselta fb-kirpulta 25 eurolla. Otexia jälleen mäntypuiseen pintaan ja sitten punainen Helmi-kalustemaali. En hionut runkoa ennen Otexia, olen sen verran laiska. Jälki ei siis ole suinkaan priimaa, mutta käyttökelpoista. Pöytälevy oli niin järjettömän naarmuinen, että sen kunnostin ennen maalausta. Opettelin käyttämään sähköhöylää ja juurikin koska opettelin, jouduin näyttämään sen jälkeen aika pitkään myös tasohiomakonetta pöytälevylle....




Sähkömiehelle laitoin nyt sunnuntaina ohjeet keittiön seinään kaappivalojen ja pistorasioiden asennusta varten. Toivottavasti hän on käynyt paikalla tänään ja tajunnut ohjeeni! "Jääkaapille jonnekin pistorasia".




Olen hieman ehtinyt jo muuttaa tavaroitani asunnolle. Käytän Makuuhuone 2:sta tavaroiden säilytyspaikkana siihen asti, kun remontit alkavat olla valmiina. Sisustustavaroissa on peltiä, emalia, vanhaa ja punaista.




perjantai 2. toukokuuta 2014

KYLPPÄRIREMPPA ALKAA

Harkitsin jonkin aikaa kylppäriremontin lykkäämistä parilla vuodella, mutta päädyin kuitenkin lopulta tekemään kaikki rempat nyt, että härdelli olisi sitten kerralla ohi. Kylpyhuone olisi periaatteessa ollut kai räjäytyspesulla vielä käyttökelpoinen ja vapaa jalkasienistä, mutta olihan 20 vuotta vanhassa kuosissa oleva tila jo aika nuhjaantunut ja ällöttävä. Klähmää ja pinttymää siellä sun täällä. Tieto vanhentuneista märkäeristeistä ei myöskään ainakaan hidastanut remontin suunnittelua.
 
 
 
 
Kylpyhuone on yksi kokonainen tila, jossa oli suihku takanurkassa ja etuseinällä ovi sekä lavuaari kaappeineen. Lavuaarin takana oli sähköpatteri, vaikka tilassa on lattialämmitys. Halusin lavuaarista ja patterista eroon sekä rakentaa sille paikalle lasten vaatteiden kuivauspaikan -asunnon tuulikaappi kun on aivan olemattoman kokoinen ja kylpyhuoneen ovi sopivasti heti tuulikaapin vieressä. Pesukoneet ovat tässä asunnossa vessassa. En tykkää ratkaisusta, mutta en lähtenyt niitä kylpyhuoneeseen siirtämäänkään. Osittain siitä syystä, että sitten olisin menettänyt kuravaatteiden kuivatustilan ja toisaalta vessaan olisi jäänyt kummallinen tyhjä kolo koneiden jäljiltä.
 
 
 

Sauna oli kohtuusiistissä kunnossa. Toki ovi ja paneelit olivat alareunoista hapertuneet, mutta kuitenkin perusilme oli vielä sellainen, että sen olisi voinut säästääkin. Ehdin testata löylyjä useaan kertaan ennen remonttia ja ovat poikkeuksellisen hyvät pieneen sähkösaunaan. Edellinen asukas oli asentanut "hormin" (en tiedä oikeaa termiä), joka nostaa ilmaa lattialta ylös ja se tuntuu oikeasti toimivan yhdessä tuon pikkukiukaan kanssa, jota en turhaan lähdekään vaihtamaan.
 


Kun kylpyhuoneen lattia uusitaan pitää tietenkin uusia saunankin lattia ja märkäeristeet. Se ratkaisi näppärästi sen ajatuksen, että uusiako saunan paneeleita vai ei. Kyllä. Siispä remontti aloitettiin saunasta, siitä päästä, joka oli remppa-amatöörienkin mahdollista tehdä. Isäni kanssa purettiin saunan lauteet, paneelit ja listoitukset kylpyhuoneesta muutama viikko sitten. Lauteita purkaessa oli mielenkiintoinen löytö se, että lauteiden tukipuut oli joku tee-se-itse-mies tehnyt painekyllästetystä puusta....Melko mielenkiintoinen ratkaisu...
 
 
 
 
 
Loput kylpyhuoneesta jätin suosiolla rakennusalan ammattilaisille ja he ovatkin tehneet hyvin hommia, laatoitus on jo pitkällä! Lisää kylppäristä seuraavassa postauksessa.
 

 

VIA DOLOROSA

Pitkästä aikaa blogipostaus. Tauon aikana on remppa toki edennyt, mutta palaan vielä vanhaan asiaan.

Edellisessä postauksessa esittelin viimeisenä Makuuhuone 1:n kaappien uudistamisen. Hyvältähän se kuvissa näyttää. Juuri siltä kuin pitikin. Vai pitikö? Visio oli ainakin hyvä.




Aloitin projektin irroittamalla ensin kaapin ovet ja poistamalla vetimet. Tapetoin ovet samalla kuin huoneen seinätkin. Tapetointihomma oli helppo ja sujui nopeasti.



Seuraavaksi piti sahata listat. Inhoan sahaamista ja sain siihen hommaan onneksi apua. Sahatut listat käsittelin Supi-saunavahalla. Olisin ostanut suoraan mustaa listaa, mutta paikallisesta rautakaupasta sitä ei saanut. Olen ennenkin käsitellyt vahalla puuta ja se on todellakin muuttunut mustaksi. En tiedä, mikä puulaji listoissa oli nyt kyseessä, mutta se ei ottanut vastaan väriä, kuten olin toivonut. Jotkut kohdat suorastaan hylkivät vahaa vielä kolmannellakin käsittelykerralla. En siis saanut mustia listoja, vaan ärsyttävät ruskeanmustat, mikä ei ollut missään vaiheessa tavoitteena.





Olin ajatellut kiinnittää listat kaapinoviin pienillä nauloilla. Rautakaupasta kuitenkin suositeltiin rakennusliimaa, jota vastustelin, koska olen ennenkin käyttänyt vastaavaa liimaa ja voimani eivät vaan riitä liiman puristamiseen ulos putkilosta. Myyjä vakuutti, että olen käyttänyt aiemmin liian huonoja puristimia ja myi minulle uuden, jolla homman piti onnistua. Mitä vielä, ihan yhtä jäykkä puristin oli kuin aiemmatkin, enkä saanut liimaa ulos. Lopulta sahasin raivoissani putkilon puoliksi ja levitin liiman tikulla.....Sottuista hommaahan se oli ja liimaa tursusi listojen alta ulos. Yritin putsata enimpiä pois, kauempaa jälki on siistiä, mutta läheltä katsoen kamalaa:




Liimaus olisi ehkä toiminutkin kaapinovissa, joissa ei ole tapettia. Mutta tapetin ollessa listan ja kaapin välissä, repeää tietenkin tapetti irti ovesta, jos listaan tulee vetoa. Tätä en tullut ajatelleeksi liimaa hankkiessa. Yritin korjata virhettä jälkikäteen ruuvaamalla listoja (pieniä nauloja, kun ei sattunut remppamaalla olemaan). Ensimmäinen ruuvi halkaisi listan, toisia en enää kokeillut.

Olin mitannut listat tarkkaan, että niistä tulee oviin oikeankokoiset. Jiirit vie kuitenkin puussa sen verran tilaa, että listat tulivat yli kaapinreunoista (ehkä sahaajakaan ei ollut ollut aivan millintarkka hommassaan). Tämähän tarkoittaa sitä, että ovet hinkaavat toisiaan vasten tai eivät aukea tai mene kiinni kunnolla. Lottovoitto jälleen. Onneksi kaappien saranat ovat säädettävät ja sain osan hieman korjatuksi niiden avulla, mutta kaikkien ovien kohdalla sekään ei riittänyt. On hurjan kätevää, kun avatessa yhden oven, aukeaakin kolme ja sitten kahdesta tippuu kaupan päälle koristelista. Varovasti avaten ovet voisi saada toimimaan, mutta ne on tarkoitettu käyttöön esiteinille, jonka sanavarastoon ei kuulu kärsivällisyys tai huolellisuus....




Vetimiä poratessa sain vielä kaiken maailman kummallisia mustia jälkiä oviin ja lisäksi yhteen tapettiin oli ilmestynyt rasvatahra keskelle ovea. Ovet ovat suttuiset, toimimattomat ja tekeminen vei ihan tolkuttomasti aikaa. Pääsiäispuuhastelun kunniaksi projektin nimeksi jääköön Via Dolorosa muistuttamaan siitä, että eteisen kaappeja en vahingossakaan erehdy tuunaamaan saman vision kanssa!