lauantai 29. maaliskuuta 2014

PATTERIN TUUNAUSTA


Makuuhuone 2:ssa oli yksi hieman ongelmallinen kohta maalausprojektia ajatellen. Nimittäin vanha sähköpatteri, joka oli varsin kaameassa kunnossa. Asuntoon on muihin huoneisiin vaihdettu patterit viime vuosina, mutta jostain syystä tätä ja ulkoeteisen patteria ei ole uusittu.

En jaksanut lähteä patteria irroittelemaan maalauksen ajaksi, joten jätin sen taakse jäävän seinän maalaamatta. Mutta patterille oli pakko tehdä jotain. Uudesta keltaisesta seinästä se olisi loistanut entisessä asussaan kuin lokin paskaläiskä auringossa. Eli ei kun Otexia pintaan ja uutta ilmettä hakemaan. Otexin jälkeen maalasin patterin kolme kertaa Miranolilla telan kanssa. Mielestäni lopputulos on oikein hyvä.







perjantai 28. maaliskuuta 2014

VÄREJÄ VASTATUULESSA


Kesken oleva remontti ja pitkäksi venynyt sairastaminen eivät ole maailman innostavin yhdistelmä. Remontti on käytännössä pysähtynyt, kun ei ole ollut voimia käydä työmaalla. Tilanne sekä harmittaa, että masentaa.

Toissaviikonloppuna jaksoin maalata Makuuhuone 2:n seinät ja viime viikonloppuna talkooavun voimin saatiin tapetoitua viimeinen seinä huoneesta. Muuta ei ole sitten oikeastaan tapahtunutkaan, mutta onhan toki nyt yksi huone lisää valmis, mikä tietysti ilahduttaa edes vähän!

Lapsi B valitsi huoneensa värit. Seiniin tuli samaa ECO Happy-sarjan raitatapettia kuin siskollaan, mutta sinisävyisenä. Yllätyin värivalinnasta, koska kyseinen nuori herra ei ole koskaan ennen perustanut sinisestä. Lapsi B olisi halunnut kolmelle muulle seinälle kyllä kolmea eriväristä raitatapettia, mutta tässä vaiheessa äiti pisti taas tylsän rajan ideoinnille.



Kolme seinää maalattiin. Yksi sinisellä ja kaksi muuta Lapsi B:n valitsemalla kirkkaan keltaisella. Tulihan tuosta varsin värikäs pohja muulle sisustukselle.

En ole ennen harrastellut seinien maalausta(kaan). Homma oli paljon nopeampaa kuin olin kuvitellut, varsitela osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Suojasin huoneen lattian Lidlistä ostetulla suojakankaalla. Kyseessä on jotain kierrätyslumpusta valmistettua kuitupeitettä, jonka alaosa on muovitettu. Aivan loistava tuote! Ei hajoa tikkaiden alla, kuten voimapaperi, pysyy paikallaan ilman teippausta ja suojaa täysin. En ole löytänyt vastaavaa tuotetta rautakaupoista, mikä on mielestäni omituista ottaen huomioon, kuinka kätevää se oli käytössä!



Huoneen seinäthän oli tapetoitu kamalalla kellastuneella vaaleankellertävän-beigen masentavalla värihdistelmällä. Kaikista varoitteluista huolimatta maalasin suoraan tapetin päälle. Ei kupruillut, eikä irronnut. Kyllähän toki tapetin saumakohdat jäi hieman näkyviin, mutta ne eivät minua haittaa. Tapetin pinta oli ruutustrukturoitu ja imi aivan tolkuttoman määrän maalia, mutta siitä osasivat varoitellakin jo liikkeessä maalia ostaessani.




Makuuhuone 2 on asunnon pimein huone, koska ikkuna sijaitsee takapihan terassikatoksen alla. Uudet sävytkin ovat sen verran tummat, etteivät tuoneet ainakaan lisää valon tuntua. Pitää korvata ongelma sitten myöhemmin kunnon valaistuksella.





sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

UUSI HARRASTUS vol 3



Uuden harrastukseni kolmas vaihe oli arvioida keittiöfirmoja ja heidän tarjontaansa sekä tehdä keittiön ostopäätös sen perusteella. Tässä tiivistelmä subjektiivisesta arvioinnistani, joka perustuu omiin tarpeisiini ja mieltymyksiini. Jollain toisella saattaisivat aivan eri asiat painaa vaakakupissa vertailtaessa.  Tekstiä lukiessa on hyvä huomioida, että olen asioinut kussakin liikkeessä vain yhden myyjän kanssa -palvelun taso ei välttämättä kuvasta koko henkilökuntaa.

Minulle asiakaspalvelulla on paljon merkitystä. Ehdottomasti paras fiilis jäi Puustellista. Palvelu oli kaikin puolin moitteetonta: lämmintä ja asiakasta huomioivaa. Ei kuitenkaan lipevää, eikä tyrkyttävää, vaan ammattitaitoisen tyylikästä.





Keittiö.netissä, IKEAssa ja Parmassa palvelu oli myös ystävällistä ja asiakkaaseen kohdistuvaa. Casagranden jälleenmyyjä oli enemmän duunarisorttia kuin varsinainen myyntitykki, mutta ihan ystävällinen tapaus. Tilatuotteella käydessä tuli olo, että olen väärässä paikassa ja he kyllä voivat myydä minulle tuotteitaan, kunhan saavat päättää itse mitä ja häivyn sitten mahdollisimman pian paikalta.

Kvik oli oma persoonallinen lukunsa. Suunnittelun aikana myyjä haukotteli useaan kertaan ääneen, kaiveli nenää ja kynsiään kyllästyneen oloisena ja teki muitakin vastaavia temppuja. Minua tilanne huvitti enemmän kuin harmitti, mutta eihän se totta vie kovin ammattimaista kuvaa asiakaspalvelusta anna. Olin ehkä päivän viimeisenä asiakkaana liikaa hänen väsyneelle ja tympääntyneelle mielelleen...




Minulle on tärkeää, jos olen tekemässä isoa hankintaa, että myyjä osaa vastata kysymyksiini. Puustellilla, Keittiö.netillä ja Parmalla tämä toteutui hyvin. Myyjät tunsivat tuotteensa ja osasivat kertoa niistä tarvittavat tiedot. Tilatuotteellakin myyjä vastasi kattavasti niihin kysymyksiini, jotka uskalsin kysyä. Casagranden, IKEAn ja Kvikin asiakaspalvelijoilla oli enemmän vaikeuksia kysymysteni kanssa, jopa aivan perusjutuissa!

Lähdin keittiöfirmoihin oman pohjasuunnitelmani kanssa. Keittiö.netissä ja Puustellilla suunnitelma huomioitiin kiitettävästi. Myyjät rakensivat siitä piirroskuvia ja ehdottelivat oman ammattitaitonsa mukaisesti parannuksia joihinkin kohtiin. Kvikillä toimintamalli oli samantyylinen, mutta myyjän innottomuus vaikutti koko tilanteeseen negatiivisesti, kun vuorovaikutusyhteys puuttui. Parman lähestymistavasta tarjouksen tekemiseen en pitänyt. Myyjä vilkaisi suunnitelmaani, mutta halusi tehdä varsinaiset suunnitelmansa yksin. Sopii varmaan paremmin sellaiselle asiakkaalle, jolla ei ole roppakaupalla omia ideoita. Casagrande ja Tilatuote edustivat toista ääripäätä:  tekivät tarjouksensa omien piirustusteni pohjalta ilman sen kummempaa suunnittelua. IKEAlla tehtiin myyjän kanssa suunnitelma, mutta käytännössä hän vain liikutti elementtejä tietokoneella minun selostukseni mukaisesti.

Firmojen toimintatahdissa oli eroja. IKEAlta, Keittiö.netiltä ja Kvikiltä sai suunnitelmapiirustukset ja tarjoukset heti ensi käynnillä mukaan. Pidin malttamattomana ihmistyyppinä tästä systeemistä eniten. Puustelli ja Parma halusivat piirrellä rauhassa. Puustellilta sain suunnitelman seuraavana päivänä. Parmalla meni tarjouksen tekemiseen viikko, joka on minun luonteelleni aivan liian pitkä aika! Casagrande ja Tilatuote käyttivät myös hommaan muutaman päivän.

Keittiö.netin myyjän kanssa syntyi ehdottomasti paras asiakassuhde siinä mielessä, että hän teki useampiakin muutoksia suunnitelmaan sähköpostitse viestitellen. Asiakaspalvelua, joka miellyttää minua helppoudessaan. Myös Casagrandella onnistui sähköpostimuutokset vaivatta. Tilatuotteella suhtauduttiin muutoksiin kaikista vastenmielisimmin. Ehkä he eivät ole tottuneet asiakkaisiin, jotka hiovat suunnitelmiaan.

Keittiö.netillä ja Puustellilla on käytössään keittiösuunnitteluohjelmat, joissa keittiöistä tulee mittasuhteiltaan oikeita ja aidon näköisiä. Myyjät osasivat hyödyntää ohjelmia siten, että lopputulos oli houkutteleva. Myös Parmalla ja Kvikillä suunnitelmapiirroksista tuli riittävän kuvaavia ja monipuolisia, vaikka ei ihan yhtä tyylikkäitä kuin kahdella edellisellä. IKEAlla on käytössä vastaavan tyyppinen suunnitteluohjelma, mutta lopputulos oli kyllä lapsellisen kömpelö noihin edellisiin verrattuna. Vähän sama fiilis kuin vertaisi tikku-ukkoa elävään kuvaan. Tilatuotteella ja Casagrandella ei suunnitteluohjelmaa ilmeisesti ole käytössään, kuten edellä mainitsinkin.




Olin odottanut, että keittiöfirmoilla olisi laajemmat tuotevalikoimat. Valikoimassa pidetään ilmeisesti vain sitä, mikä myy eniten, eikä marginaalituotteita meille vastavirtaan uiville.  Jos haluaisin valkoisen korkeakiiltoisen keittiön tummilla työtasoilla, olisin löytänyt loistavia vaihtoehtoja mistä vaan liikkeestä. Mutta kun en halua.

Keittiö.netillä, Parmalla, Tilatuotteella ja Casagrandella on kaikilla tasan yksi ovimalli, joka miellyttää minua niin ulkonäön kuin hinnankin puolesta. Musta viilukuviota jäljittelevä laminaattiovi. Kvikillä, IKEAlla ja Puustellilla löytyy useampia ovivaihtoehtoja, joista pidän. IKEAlla ja Puustellilla on tarjota muitakin hintahaarukkaani sopivia työtasovaihtoehtoja kuin harmaanmustia (IKEAlla punainen ja vihreä, Puustellilla koivu). Puustelli on ainoa firma, jonka vedinvalikoimasta kelpuutin jotain suunnitelmaani.

IKEAsta on saatavilla kaappien rungot tummana ilman järjetöntä hinnannousua. Puustellilla hintearo valkoisten ja tummien kaapinrunkojen välillä on melkoinen, Kvikillä ei ihan niin paljoa. Muista firmoista tummia runkoja ei ollut saatavilla.

Puustellilla runkokoot ja -mallit ovat monipuolisimmat. Osaa tuotteista löytyy jopa 5cm kokovälein. Helpottaa keittiön suunnittelua merkittävästi! Muilla firmoilla runkokoot vaihtuvat 10cm tai 20cm välein. IKEAlla on kaikista yksipuolisin runkovalikoima, eikä esimerkiksi ollenkaan saatavissa yli 80cm leveitä laatikostoja.

Puustellilla rungot tulevat kotiin aina koottuna, niin myös Tilatuotteella ja Parmalta. Kvikiltä ja Keittiö.netiltä saa erillismaksusta rungot koottuna, jos haluaa. IKEAn kalusteet joutuu kokoamaan aina itse. Casagrandella taas tulee erikseen työntekijä kokoamaan keittiön paikalleen. Puustellilla rahti on laskettu mukaan keittiön kokonaishintaan, Tilatuotteella on edullisin erikseen merkitty rahti. Kvikillä on huomattavasti  kalliimpi rahti kuin muilla firmoilla.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: hinta. Kaikissa firmoissa suunnittelun lähtökohta oli sama. Se pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman hyvin käytettävissä olevilla tuotevalikoimilla. Tarjoushinnat vaihtelivat 2700e ja 7800e välillä. En ollut todellakaan osannut odottaa näin järjettömän suurta hintahaitaria! Halvin oli IKEA ja kallein Parma. Hinta-laatusuhteesta on kovin vaikea mennä sanomaan mitään. Kaikki myyjät kehuvat omian tuotteitaan laadukkaiksi ja laaduttomuus todennäköisesti tulee ilmi vasta käytössä.

Tämän jumalattoman pitkän vuodatuksen jälkeen alkaa näyttää selkeältä minkä firman puoleen tulen kallistumaan. Vai näyttääkö?






torstai 20. maaliskuuta 2014

UUSI HARRASTUS vol 2



Keittiön suunnittelu ja tarjousten keräily pääsi helposti vauhtiin, kun olin ensin hahmotellut vähän suuntaviivoja siitä, mitä haluaisin.

Aloitin Casagranden jälleenmyyjän kanssa, joka kävi asunnossani paikan päällä mittaamassa ja suunnittelemassa. Hänen kanssaan tehtiin pohjasuunnitelma, jota sitten käytin surutta mallina myös seuraavissa paikoissa. Matkani varrelle sattui Porttipuiston Keittiö.net, Tammiston KVIK, Vantaan IKEA, Loviisan Parma, Raussilan Tilatuote ja Porvoon Puustelli. Porvoon ja Kotkan Domuksiin yritin soitella useasti, mutta kummastakaan paikasta ei vastattu kertaakaan puhelimeen, joten tarjous jäi saamatta. Sama ongelma oli Kouvolan Prisman REGin kanssa. Totesin, että ehkä he eivät kaivanneet lisää asiakkaita.






Projektin edetessä ja tarjouspaperien lisääntyessä suunnitelma tarkentui, yksinkertaistui ja järkiperäistyi. Ammattilaiset huomioivat suunnittelussa sellaisia asioita, joita itse en ollut osannut edes ajatella. Lisäksi suunnitelmasta karsiutui hintasyistä joitain elementtejä. Vaikka päätyisi ns. itsepalvelufirmoihin (IKEA) keittiöhankinnassa, suosittelen silti ehdottomasti muutamassa suunnittelutapaamisessa käymistä. Eri firmojen edustajat nostivat esiin erilaisia kehitysehdotuksia.

Ensimmäiset tarjoukset tehtiin mustilla viilupintaisilla ovilla, kuten olin alusta asti ajatellut. KVIKillä ideoihin hyppäsi jostain koivulaminaatti ja ovia alkoi olla sen jälkeen sekä tummia että vaaleita. Puustellilla tehtiin täysin koivunvärinen suunnitelma. Runkovärinä kokeiltiin firmasta riippuen sekä valkoista että tummaa.





Pöytätasot olivat ensimmäisissä suunnitelmissa ruutukuvioista tai betonipintaa mukailevaa harmaata laminaattia. IKEAssa suunnitelmaan tuli punainen laminaattitaso ja Puustellilla koivun värinen.




Yhdestäkään firmasta ei näyttänyt löytyvän vetimiä, joita olisin halunnut. Haaveissani on 50-luvun lankavetimet. Eli ne kapeat, sirot, joissa on myös tukirenkaat. Joitain lankavetimiä firmoissa oli, mutta mielestäni kömpelöitä moderneja feikkejä. Aidot lankavetimet löysin netistä vain Helakeskukselta. Puustellilla suunnitelmaan kokeiltiin puisia pyöreitä nuppeja, joihin itse asiassa kyllä ihastuin! Kaikissa muissa firmoissa suunnitelmat tehtiin siis ilman vetimiä.


Puustellin puuvedin ja Helakeskuksen Suomi-vedin (kuvat lainattu firmojen sivuilta).



Tarkemmin hintoja syynätessä minulle avautui selkeämmin, mikä keittiöissä maksaa. Käytännössä rungot ja ovet ovat mitättömän hintaisia verrattuna rakenteiden sisään tuleviin mekanismeihin. Kaapin tai laatikon rungon koolla ei juurikaan ole väliä hinnan kohdalla. Tämän havainnon seurauksena suunnitelma yksinkertaistui jälleen, esimerkiksi kaksi 40cm levyistä laatikostoa vaihtui lennossa yhdeksi 80cm leveäksi laatikostoksi tai kaksi erillistä kaappia yhdeksi leveäksi kaapiksi.

Apteekkarimekanismi osoittautui järjettömän kalliiksi. Lisäksi minulle vihjattiin, kuinka raskaaksi vetokaappi tulee, jos se on pakattu täyteen tavaraa. Raskas tarkoittaa samaa kuin epäkäytännöllinen ja helposti kuluva. Apteekkari vaihtui korkeaan kaappiin, jossa on oven takana ulosvedettävät yksittäiset laatikot ja muutama ylähylly (laatikot ylimpänä kaapissa eivät välttämättä ole enää hankalan käytön takia tarpeelliset).

Komeroseinälle suunnittelemani ulosvedettävä silityslauta oli kamalan hintainen, joten yhtäkkiä en tarvinnutkaan sitä. Samoissa hintasfääreissä pyörivät keittiöliikkeiden myymät kodinkoneet. Olin ajatellut, että helppoa ja yksinkertaistahan olisi ottaa koneet samalla kerralla samasta paikasta keittiön kanssa. Raha ratkaisee -helppo ja yksinkertainen skipataan tälläkin kertaa...

Komeroseinäni kaapit ovat hyväkuntoisia, joten yksi vaihtoehtoni oli säästää niiden rungot ja ostaa vain muun keittiön kanssa samaa sarjaa olevat ovet. Rungot ovat eri kokoisia kuin nykyiset standardit, joten niihin olisi pitänyt ostaa mittatilausovet. Joka ainoassa käymistäni firmoista mittatilausovet olisivat tulleet yli kaksi kertaa kalliimmiksi kuin uudet rungot ja ovet yhteensä. Tylsää, mutta totta.

Ammattilaiset osasivat lisäksi kertoa esimerkiksi seuraavanlaisia käytännöllisiä asioita, joita en ollut osannut loppuun asti pohtia:
  • kaapin ovea tai laatikkoa ei voi sijoittaa aivan seinän viereen, vaan ovien liikkuminen vaatii sentin pari ylimääräistä tilaa rungon vieressä
  • integroituun pakastimeen tarvitaan lisärunkokappale sivuun pöytätason tueksi
  • yläkaappeihin on olemassa ylimääräisiä sisuslevyjä, joiden avulla kaapin pohjaan tulevien lamppujen sähköistykset saadaan piiloon kaapin käyttötilasta
  • laminaattitasot kestävät keskenään eri tavoilla kuumuutta

Keittiöfirmojen tarjonnassa oli paljon samaa, mutta myös paljon eroja. Tismalleen samanlaista suunnitelmaa en saanut kahdesta paikasta, joten suora vertailu tuotteissa ja  hinnoissa oli siten mahdotonta. Toisilla firmoilla maksoi rungot enemmän ja ovet vähemmän. Toisissa taas ovet enemmän ja rungot vähemmän. Joissain oli järjettömän kalliita yksittäisiä mekanismeja suhteessa toisiin, joissain taas ei. Valintaa ei ollut siis suinkaan tehty helpoksi, mutta se on pakko tehdä, jollei halua itse alkaa tukkipuusta asti keittiötä sahailemaan...Seuraavaksi siitä sitten: mikä firma voittaa ja miksi!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

TEINIMEININKIÄ



Edellisessä postauksessa vihjasin maalanneeni kirkuvan pinkkejä huonekaluja. Mitä niistä sitten tuli?

Puunväriset laminaattikaapinovet oli mustista toimistokalusteista, jotka ostin paikalliselta kirppikseltä. Setissä on kaksi matalaa kaappia ja yksi korkea, jossa yläosa rulokiskoilla. Rulo-ovi on puunvärinen, mutta siihen en koskenut -koin sen maalaamisen kuuluvaksi sarjaan "mahdoton tehtävä". Väri on hyvin lähellä koivuparketin sävyä, joten menee sellaisenaankin.



Toisen kaapin taustalevy pitää vielä korjata.


Maalauksen jälkeen kiinnitin ovet takaisin paikoilleen. IKEAsta kävin hakemassa valkean pöytälevyn. Lapsi A sai makuuhuoneeseensa tyttömäisen ja esiteinin makuun menevän kirjoituspöydän korkean kaapin kanssa. Pöytälevy on riittävän pitkä, että kaverikin mahtuu tarvittaessa mukaan askartelemaan tai piirtelemään.




Koko setille tuli hintaa 74 euroa + maalaustarpeet. Punaiset maalisävyt ovat yllättävän kalliita, mutta tästä purkista tulen käyttämään maalia myöhemmin, joten hukkaan ei mene loppujämätkään.

Kaikkia pinkiksi maalaamiani kalusteita en tuhlannut vielä tähän projektiin. Maalatun keittiökaapiston laatikoiden etulevyt on nyt tapetoitu Makuuhuone nro 1:n kirjavalla tapetilla. Katsellaan myöhemmin, mitä niistä tulee. Eivät ole vielä valmiita!




lauantai 15. maaliskuuta 2014

SUTINAA



Ehkä hienointa "koko asunnon remontissa" on se, että on tilaa maalata ja puuhastella, eikä tarvitse koko ajan varoa likaamasta ja suttaamasta paikkoja. Keittiön vanha tila on ollut jatkuvasti maalauskäytössä, samassa hommassa on hyödynnetty myös kylpyhuonetta. On ilo pestä pensseleitä suihkun alla ja antaa maalitahrojen roiskua pitkin kylppärin seiniä huoletta. Minun luonteellani ei maalausprojekteja suoritettaisi tilassa, missä kaiken on tarkoitus pysyä tahrattomana ja fiininä.

Yksi maalausprojekteistani on pinkille haiskahtava. Ensin maalasin ovia ja kaapinrunkoja Otexin tartuntapohjamaalilla. Olen aina käyttänyt Otexia ilman että olisin hionut alustaa ja käytin nytkin.  






Sitten lisäsin pari kerrosta pinkkiä Helmi-kalustemaalia. Ja viimeistelypinta tuli saman värisellä Miranolilla. Halusin siis kiiltävän, pestävän pinnan, mutta kaksi alempaa kerrosta tuli Helmellä halvemmaksi. Jotkut laskee bensan senttejä, minä lasken maalissa samat alennukset.


Ensimmäinen pinkki kerros maalattu. Ei kelpaa vielä.

Maalattavana oli vanhan keittiön pari lastulevyrunkoa ja kolme toimistokaapin ovea. En ole koskaan ennen maalannut huonekaluja telalla, mutta nyt maalasin. Jälki oli paljon siistimpää kuin pensselillä ja työskentelykin nopeampaa -miksi en ole tätä ennen keksinyt??

Mutta mitä näistä sitten tuli? Ehkä arvaatkin mihin huoneeseen?



torstai 13. maaliskuuta 2014

UUSI HARRASTUS vol 1

Varsinaisen remontoinnin lisäksi olen saanut toisenkin uuden harrastuksen. Sen nimi on keittiön rakentaminen tyhjästä. Ensimmäiseksi on ollut pakko pysähtyä puretun keittiön raunioihin ja pohtia, mitä edes haluan. Joku tuttu kyllä vihjasi kauniisti, että eikö sinulle riittäisi hyvin mikroaaltouuni olohuoneen nurkkaan...




Lähtökohta oli siis umpiseinäinen pitkänmallinen keittiö (K pohjapiirroksessa), jonka kaapistot ovat suorassa rivissä molemmilla sivuilla. Päädyssä ikkunan ääressä ruokailutila (RP). Klassinen rivitalomalli, joka on nyt kuitenkin entinen, koska seinät olohuoneeseen sekä toiseen makuuhuoneeseen johtavaan käytävään on jo purettu (punaiset viivat). Käytävän leveä neljän kaapin seinusta (ympyröity vihreällä) tulee osaksi keittiön kaapistoja. Ovi Makuuhuone nro 2:een (sininen) tulee olemaan vähän kuin keskellä keittiötä, mutta kaikkea ei voi saada!

Oman makuutilani olemattomuus vaikuttaa keittiösuunnitelmaan. Tarkoituksenani on sulkea keittiön entinen ruokailutila eroon uudesta keittiöstä uudella seinällä (turkoosi katkoviiva) ja muodostaa siihen olohuoneen jatkona oleva pikkualkovi kuningataruniani varten. Ruokailu hoidetaan jatkossa olohuoneen puolella (oranssi laatikko). Keittiöstä tulee asunnon maantieteellinen keskipiste.

Uudessa keittiössä tulee olemaan kolme kokonaisuutta:
  1. Vanhalla seinällä oleva kaapisto
  2. Avatun seinän kohdalla oleva saareke
  3. Käytävällä oleva komeroseinä

En halua lähteä muuttamaan veden ja viemäröinnin paikkaa, joten ne hieman rajoittavat suunnitelmieni villeyttä. Myös ilmastointiputki liesituulettimelle pysyy entisessä kohdassaan. Nämä kaikki ovat saarekkeen puolella. Eli tiskipöydän, tiskikoneen ja hellan sijainti saarekkeessa on täten helposti ratkaistu.

Olen fiksoitunut ajatukseen mustasta keittiöstä. Oletan tummien pintojen olevan ei-niin-intohimoiselle-ja-aktiiviselle-siivoojalle käytännöllinen ratkaisu. Korkeakiiltoiset kaapinovet ovat ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto. En halua edes kuvitella sitä sormen-, nenän-, kuonon- ja käpälänjälkien määrää, mikä niissä olisi ilahduttamassa ensimmäisen asuinviikon jälkeen.

Rosteri on mielestäni aikansa ohittanut ilmiö (vaikka en tosin pitänyt siitä trendiaikanansakaan), joten konevalinnat pitää suunnata johonkin toiseen suuntaan. Jääkaappi minulla on ennestään, Gorenjen punainen jenkkikaappi (kuva alla, lainattu gigantti.fi). Pakastimen, tiskikoneen ja hellan haluan integroida kaappien sisälle ihan siitä syystä, että halvemman hintaluokan kodinkoneet ovat harvoin kovin tyylikkäitä.






Yksi komeroseinän korkeista kaapeista saisi olla siivouskomero, tiskialtaan alla vetolaatikko roskille ja loput keittiön tilat omistan astioille ja ruoka-aineille. Haluan mahdollisimman toimivat kaappiratkaisut. Vaikka olen hieman boheemikko ja ajattelematon joissain asioissa, toisissa vannon loppuun asti käytännöllisyyden nimeen. Vuodesta -97, kun olin kesävaihdossa jenkkiperheessä, olen haaveillut apteekkarinkaapista (ajatelkaa, siellä oli kokonainen korkea apteekkarinkaappi täynnä muropaketteja!). Pakkomielteen omaisesti tungen sen siis jokaiseen suunnitelmaani. Kuten myös apteekkarin kääpiöversion, maustekaapin (kuva alla, lainattu kalustetukku.fi). Muita säilytyselementtejä suunnitelmissani vilahtelee vähän vaihtelevasti: laatikkoja, kaappeja, laatikkokaappeja ja kaappilaatikoita.





Näiden pohjaideoiden kanssa lähdin tutkimaan netin syövereitä ja tutustumaan keittiöfirmojen tarjontaan. Eihän sieltä mitään tolkkua saanut! Suurimmalla osalla toimittajista ei löydy netistä runkojen mittoja, saati sitten viitteitä hintatasosta. KVIKin suunnitteluohjelmaa en saanut edes ladattua koneelleni ja IKEAn ohjelmaa taas en osannut käyttää tyydyttävästi. Joten siitä alkoi maaseutumatkailua ja yksityisautoilua suosiva projekti nimeltä "Keittiötarjousten metsästys". Kerron prosessista ja keittiötarjousten saamisesta lisää myöhemmin!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

TAPETOINTIA, Makuuhuone nro 1



Asunnossa on kaksi makuuhuonetta. Asunnossa tarvitaan yksityinen lepopaikka kolmelle ihmiselle (ja kahdelle kissalle). Matemaattinen probleema.

Ajattelin ensin, että lapsi A ja lapsi B saavat olla yhteisessä makuuhuoneessa ja minä yksin toisessa. Makuuhuoneet ovat kuitenkin niin pieniä, että kasvavien lasten tunkeminen yhteen ei tuntunut järkiratkaisulta. Pohdin myös vaihtoehtoa, että nykyisestä olohuoneesta tulisi lasten yhteinen huone ja ottaisin keittiön toisella puolella olevan pienemmän makuuhuoneen olohuonekäyttöön. Mutta sekään ei tuntunut toimivalta. Siispä lapset saavat omat sopivan kokoiset huoneensa ja minä....niin, minä? En tiedä.

Olohuoneen ja eteisen värimaailmassa ja kokonaisilmeessä olen tarkka. Makuuhuoneet ovat suljettuja yksiköitä, joten niissä annoin lapsille enemmän sananvaltaa sisustusvalinnoissa. Lapsi A, varhaisteini, olisi halunnut Makuuhuone nro 1:een tietenkin samoja värejä kuin Seppälän nuortenosaston vaatteissa. Neonsävyjä, mustaa ja kasaria. Vaikka kirkkaista väreistä pidänkin, en innostunut toteuttamaan näitä hänen syvimpiä haaveitaan...

Annoin periksi mustan suhteen, huoneeseen tulee jotain mustaa, ei kuitenkaan seinille. Tapettivalinnat hän sai tehdä K-Raudan ECO Happy-mallikuvastosta. Tapetteja huoneeseen tilattiin 5 rullaa. Hinnaksi jäi 30e/ rulla, edullista tapettia. Toimitusaika oli kolme päivää, sekin mukavan sukkelaa!





 

En ole koskaan aiemmin tapetoinut ominpäin, mutta hyvin se sujui, kun vaan alkoi tekemään. ECO-tapetti on paksua, joten sen asettelu seinään oli helppoa. Saumoista olen tarkka ja sain ne mielestäni siististi umpeen. Pari milliä tapetti tippui vinoon toisella seinällä, mutta onneksi kuvio antaa sen anteeksi. Aika monta vuotta ehdin elää irroittamatta yhtään sähkökatkaisijaa, nyt on sekin tehty ja tukka on saman verran kihara kuin ennenkin.






Päätyseinästä tuli villi kokonaisuus. Silmät menee hyvin nopeasti kieroon, jos tapettia alkaa tuijottamaan. Mutta tarvinneeko tuota tuijotella? Kuvio on kuitenkin mielestäni kaunis, itämaisen ja retron hassu sekoitus! Raitatapetti yhdellä seinällä ja kaksi valkoista seinää rauhoittaa kokonaisuutta mukavasti.







perjantai 7. maaliskuuta 2014

ALASTON LATTIA


Asunnon edellinen omistaja oli laittanut uudet koivuparketit. Kauniit, siistit, hyväkuntoiset. Mukavaa, lattiaa ei ainakaan tarvitsisi vaihtaa!

Parkettia oli keittiössäkin, mutta kaapistojen irrottamisen jälkeen hoksasin, että koivuparketin alla olikin muuta kuin jotain rumaa ruskeaa muovimattoa, mitä olin ajatellut siellä olevan. Alkuperäinen pienisuomuinen tammiparketti! Yhtäkkiä koivu alkoikin näyttämään halvalta, tylsältä ja tympeältä....Miksi ihmeessä joku peittää tällaisen lattian nykyparketilla? Ilmeisesti taas niitä makukysymyksiä, jotka on vaan pakko hyväksyä.





Ei kun hirveä pohdinta päälle, että raaskisiko hyväkuntoisen koivuparketin tuhota ja purkaa huomattavasti hienomman tammiparketin esiin päästämisen vuoksi. Lopulta laitoin kodinremontit.fi -sivustolle tarjouspyynnön parketin hionnasta, kittauksesta ja lakkauksesta. 500e olisi ollut halvin hinta, ei oikeasti kovin paha -olin kuvitellut sen huomattavasti kalliimmaksi! Päätin kuitenkin säästää 500 euroa ja hyväksyä koivuparketin. Tiedän, että päätös tulee ketuttamaan vielä useammin kuin kerran tallustellessani nykyparketin päällä ja kuunnellessani alkuperäisen tammiparketin nitinää sen alta. 

Keittiön lattia on pakko joka tapauksessa uusia. Alkuperäiset kaapit oli asennettu suoraan betonille ja tammiparketti vain kaappien väliin. Edellinen omistaja oli noudattanut samaa mallia ja laittanut koivuparketinkin vastaavalle alalle. Kaapit oli siis tehokkaasti "upotettu" lattia-aineksiin.






Koivuparkettia saisi kyllä lisää, mutta en näe sitä järkevimpänä vaihtoehtona keittiössäni käytännöllisyyttä ajatellen. Siksi olen pohdiskellut muita vaihtoehtoja. Korkkia, laminaattia, laattoja, muovia? Saa nähdä mihin päädytään. Betonikin olisi mielenkiintoinen, mutta kukaan hullu ei jaksa alkaa rapsimaan tuota vanhinta parkettia suomu kerrallaan liimauksistaan irti! Lisäksi betonipinta on lähes 2cm alempana kuin nykyinen parketti, joten senkään vuoksi ratkaisu ei välttämättä olisi funktionaalisin mahdollinen.




torstai 6. maaliskuuta 2014

NYT SITÄ VÄRIÄ!

Tiedän vallan mainiosti, että moni ihminen nauttii sisustuksessa vaaleista ja rauhoittavista väreistä. Itse en vaan pidä niistä yhtään. Puhdas valkoinen vielä menee, mutta heti kun se on taitettu kermaan, nenäni nyrpistyy. Tasavärisestä beigestä en halua edes puhua blogissa. 

Asunto on aivan vaalea. Lattiasta kattoon. Suunnitelmia tehdessäni ja seiniä purkaessani olen tuijotellut nyt "väärän värisiä" pintoja ihan riittävästi. Välillä oli pakko saada väriä esiin, ei kun suunnittelemaan seiniä! Muutamia huomioitavia seikkoja:


  • Punainen on ehdoton pakkomielteeni, ilmeisesti ikuisesti
  • Keittiöstä saattaa tulla musta
  • Lattiat ovat koivuparkettia
  • 40-70-lukujen sisustusmaailmat vetoavat minuun pienissä määrissä
  • Huonekaluissani on monia 50-luvun umpikoivuisia, lakattuja yksilöitä


Näistä lähtökohdista aloin hakemaan olohuoneen isolle seinälle tapettia. Tapettitalolla ja muillakin firmoilla nyt on upeita skandinaavisia, yksinkertaisia, funktionaalisia tapettimalleja, jotka todellakin miellyttävät silmääni:




Huomaan törmääväni positiivisella mielellä myös keltaiseen, joka on ollut vuosikausia inhokkini. Lisäksi sinisen eri sävyt ovat ilmeisesti tulleet mieleeni takaisin. Punaisen ja vaaleansinisen / turkoosin yhdistelmistä löytyy useita itseäni miellyttäviä vaihtoehtoja:







Lisäksi ovat tietenkin vielä kirjavammat tapetit (kuten sammakkokuosi edellä) ja niistä viimeisimpänä, muttei suinkaan vaatimattomimpana Catalina Estradan jumalattoman kauniit koko seinän tapetit!




Että ei kun valitsemaan! Iloista on elämä, kun vaihtoehdot eivät ainakaan lopu kesken....




tiistai 4. maaliskuuta 2014

SEINÄT KAATUU!

Keittiön kaapistojen purun jälkeen oli aika päästä eroon turhista seinistä. Sekä keittiön päätyseinä eteiseen päin, että keittiön ja olohuoneen välinen seinä ovat uudessa suunnitelmassani turhia.






Seinät murenivat pala palalta -kirjaimellisesti. Kipsilevyt oli naulattu koolauksiin kiinni jumalattomilla nauloilla, joita oli mahdotonta kaivaa levystä ulos. Siispä levyt jouduttiin murskaamaan irti. Isompia palasia ei juurikaan tullut jätesäkkeihin laitettavaksi. Työkaluina toimivat vasara, ruuvimeisseli ja sorkkarauta tilanteesta riippuen. Lisäapuna kirosanat ja aktiivinen paiskontamieli.



Jätettä saatiin talkooavun kanssa aikaiseksi 12 jätesäkillistä. Pölyn määrä oli aivan käsittämätön. Yritin siivoilla asuntoa homman lopuksi, mutta ei siitä tomusta tunnu ihan hetkessä pääsevän eroon! ONNEKSI tajusin aloittaa remontit tästä.






Kipsilevyjen purku onnistui itseltäni, mutta koolausten kanssa tuli ongelmia. Jouduin kutsumaan miesväkeä paikalle purkuavuksi. En edes tiennyt aiemmin, että niin isoja nauloja on olemassa! Lattian puupalkit piti repiä vielä erikseen säpäleinä irti, kun oli kiinnitetty ihmeellisillä metallipötyköillä suoraan betonivaluun -seuraava vaihe on sitten keksiä miten pääsen niistä metallitörröttäjistä eroon...Siinä ajassa ehdin talloa niihin varmasti lohduttoman monta kertaa!


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

KEITTIÖN PURKUA

Suurimmat remppakohteet asunnossa ovat ilman muuta keittiö ja kylpyhuone. Niin työn kuin kustannustenkin osalta. Suunnittelu alkoi luonnollisesti näistä kahdesta huoneesta.

Kylpyhuone on varsin yksinkertainen suunnitelmaltaan (=vanhat laatat pois, uudet tilalle), mutta itse remontoinnin saavat hoitaa ammattilaiset. Odottelen urakoitsijalta tarjousta (joka on nyt kaksi viikkoa myöhässä...) ennen kuin viitsin alkaa purkamaan siellä mitään. Nautimme löylyistä siihen asti, kunnes rempan aika todella on.

Aloitin siis hommat keittiöstä. Tässä kapea käytäväkeittiö vuodelta -83 asunnon ostovaiheessa:




Keittiössä oli siis kaksi seinustaa, kuvissa näkyy molemmat lähes kokonaan. Säilytystilaa oli varsin vähän ja ahdasta muutenkin. Kaapit olivat arvatakseni alkuperäiset, mutta joskus myöhemmin maalattu valkoiseksi ja vetimet uusittu. Halusin nuhjuisista kaapeista eroon sekä avata keittiötä viereiseen olohuoneeseen.

Ilmoitin paikallisella facebook-kirpulla antavani vanhan jääkaapin ilmaiseksi pois, haettiin heti. Samaisella kirpulla myin hellan, liesituulettimen, tiskikoneen ja tiskipöydän hanoineen. Ehtonani oli, että hakija irroittaa ostamansa. Pääsin itse paljon helpommalla, kun ei tarvinnut alkaa taistelemaan ilmastointi- ja vesiputkien kanssa, suosittelen tätä kauppatapaa! Sain lisäksi ihan mukavasti rahaa käytetyistä koneista (hanasta tosin aivan liian vähän, kun en tajunnut sen arvoa juuri sillä hetkellä).

Koneista eroon päästyäni alkoi purkuhommat. Pari iltaa ähelsin akkuporakoneen kanssa, mutta vähitellen kaapit irtosivat seinistä ja lattiasta. Viimeiset isoimmat kokonaisuudet sain irti kaverin avustuksella. Merkillistä oli, kuinka monella naulalla yksittäisiä pieniä listoja oli ollut joskus tarve hakata kiinni kaapin sokkeleihin. Hämmästystä myös aiheutti, kuinka monta erilaista ruuvia mahtuu tuon kokoisen keittiön rakennelmiin! Testasin myös tieteellisesti lastulevykaapin kestävyyttä: käsi ei mene läpi, mutta jalka menee.

Ison urakan jälkeen oli ilo huomata, että kodinremontit.fi -sivustolla joku oli kilpailuttanut keittiön purkamisen ja halvin tarjous oli 500 euroa! Säästin aika hyvän summan, kun mieleeni ei tullutkaan, että tuollaisen voisi teettää ulkopuolisella...


Nyt kaapit ovat pinoissa olohuoneen lattialla, koska en ole vielä varma, mitkä niistä saavat uusiokäyttökunnian itselläni ja mitkä taas lahjoitan facebookin kautta eteenpäin. Osan ainakin tulette näkemään jatkossa tuunauskohteina!